Kuolajärven saamenpuku
Kyellejääyri määccuk
Kuolajärven miesten ja naisten saamenpukuihin tulevat useimmat Kuolajärven Lapinkylän alueen metsäsaamelaiset suvut. Sukukohtaisia variaatioita on, mutta niiden tutkiminen on vielä kesken. On ymmärrettävä, että sodat tuhosivat paljon myös Kuolajärven Lapinkylän pukuperintöä. Siksi nämä kaksi saamenpukua sopivatkin kaikille heille, joilla on sukujuuret Kuolajärven Lapinkylään, mutta oman suvun puku ei ole säilynyt.
Kuolajärven Lapinkylän pukutyöryhmän tutkimissa kahdessa edelleen käytössä olevissa pukumalleissa on havaittu yhteneväisyyksiä esimerkiksi verkakoristeiden mittasuhteissa ja niiden pohjalta onkin luotu standardit. Näille puvuille tyypillistä on koristeiden ompeleminen sauman päälle. Päälle ompelun avulla vahvistetaan ja tilkitään sauma, ikään kuin paikataan valmiiksi repeämisen ehkäisemiseksi. Onhan kyseessä ollut alkujaan käyttövaate.
Tiettävästi ainakin naisten puvun on valmistanut Vuorikylän räätäli Juho Aapo Anttila (ent. Niemelä), joten voimme luottaa siihen, että puvun valmistusprosessi on toteutettu aikoinaan erehtymättömällä ammattitaidolla.
Kuolajärven naisen saamenpuku
Kyellejääyri neessan määccuk
Pietari Suuren uudistuksista yksi elää yhä. Pietari Suuren puku-uudistus 4.7.1700 kielsi hirmuisen rangaistuksen uhalla perinteiset kaftaanimalliset asut kaikilta muilta paitsi maaorjilta ja papistolta. Puku-uudistus ohjasi väestön pukeutumista länsimaiseen suuntaan. Tämä asetus muutti Venäjällä hyväksyttävää pukutyyliä ja vaikutti hyvin suurella todennäköisyydellä myös Kemin Lapin alueen pukujen kehitykseen, sillä eihän perinteistä markkinamatkaa haluttu päättää Siperiaan. Todennäköisesti näin syntyi ja vakiintui Kuolajärven naisten saamenpuvun poikkeuksellinen istuvuutta tukeva leikkauslinja. Kuolajärven naisten saamenpuvun malli on leikkaukseltaan erilainen kuin muut Suomen alueella yleisesti tunnetut naisten saamenpuvut. On huomattava, että samanlaista leikkauslinjaa voidaan kuitenkin löytää muiden Kuolan niemimaan alueen naisten saamenpuvuista.
Puvun kaavan evoluutioon ovat vaikuttaneet myös käytännöllisyystekijät. Kuolajärven naisten saamenpuvussa on poikkeuksellisesti pystykaulus. Sallan alue on yksi maamme kylmimmistä ja kaulukselle on selkeä toimintafunktio. Istuvaksi leikattu puku säästää kangasta ja sopii paremmin esimerkiksi peskin alle. Pullomainen helma on lämmittänyt kiiloilla levennettyä helmaa paremmin, sillä tuuli ei tartu siihen niin helposti. Kapeampi malli tekee puvusta myös keveämmän ja se helpottaa liikkumista mm. lumessa. Lisäksi mallin leikkaus muuntuu moneen kokoon menettämättä muotoaan. Näin odottava äiti on voinut käyttää samaa pukua kehon muodon muuttumisesta huolimatta ja synnytyksen jälkeen imetys onnistui helposti riittävän syvästä pääntienhalkiosta johtuen. Ei ennen ollut varaa tehdä montaa vaatekertaa vaan oli pärjättävä sillä mitä oli, niin arjessa kuin juhlassa.
Tämän kaiken on mahdollistanut taitavien räätälien suunnittelutyö. Todennäköisesti puvun kaavaa on muokattu aikojen saatossa aina vain paremmaksi, kunnes se lopulta saavutti nykyisen muotonsa. Voidaankin sanoa, että Kuolajärven naisten saamenpuku on kokenut modernisaation jo ennen 1900-lukua Pietari Suuren paineen alla. Nykyinen Kuolajärven naistenpuku on 1:1 jäljennös alkuperäisestä puvusta, joka ollut suvun käytössä koko tuon ajan tähän päivään.
Tunnusmerkit
-Etukappale: kolme osaa, olkapäältä helmaan ulottuva leikkaus
-Hulpa: ei kiiloja, pullomainen leikkaus
-Takakappale: viisi osaa (takakaarroke)
-Istutettu hiha
-Koristeet saumojen päällä, ei saumasta
-Rintakaaren koristeet kaartuvat pois saumoista, loppuvat ennen sivusaumaa
-Kauluksen metsä- ja aurinkokaari
-Etuhalkion harskutetut koristeet: verkapuvussa kolme kerrosta, kesäpuvussa yksi punainen
Kuolajärven miehen saamenpuku
Kyellejääyri ulma määccuk
Kuolajärven Lapinkylän alueen metsäsaamelaisten miesten yleispuku on alun perin Alpi Ylitalon puvusta otettu malli. Puku on ollut suvun käytössä tähän päivään saakka ja nykyinen Kuolajärven miesten puku on 1:1 jäljennös alkuperäisestä puvusta. Pukuun on valittavissa kaksi toisistaan poikkeavaa kaulusta: perinteinen kilpi tai kesäpuvuissa käytetty syvempi halkio. Kilpi on miesten puvuista nykyään usein jätetty pois ja tilalle pääntiehen tehdään Kuolajärven Lapinkylän alueen miesten kesäpuvuista lainattu pääntienhalkiota kiertävä verkakoriste.
Kaavapohjaltaan Kuolajärven miesten saamenpuku noudattelee muita Suomen alueella tunnettuja perinteisiä miesten saamenpukuja ennen 1900-luvun modernisaatiota. Tunnusomaista Kuolajärven alueen miesten saamenpuvuissa on kulmikas rintakaarikoriste. Tämä on alkujaan ollut puohteeseen menevän taskunsuun vahvike. Toisinaan vanhoissa puvuissa tavataan sauma tässä kohtaa, toisinaan vain taskun läpivienti. Taskua ei nykypukuun kuitenkaan enää tehdä, mutta rintakaarikoriste on jätetty kunniakkaasti omalle paikalleen.
Tunnusmerkit
-Etukappale: yksi osa
-Hulpa: kaksi kiilaa, pullomainen leikkaus
-Takakappale: seitsemän osaa (runkokappaleet, kiilat + takakaarroke)
-Ei istutettu hiha
-Koristeet saumojen päällä, ei saumasta
-Kulmikas rintakaaren koriste kääntyy sivusaumaan (taskun läpivienti)
-Kaulus talvipuvusta juhlapuvuksi perinteen mukaan